Kohde
Rajaportin saunakortteli on alunperin rakennettu 1900-luvun alussa. Kortteliin aluneprin rakennettiin ensiksi päärakennus, jossa oli myös liiketilaa ja siipirakennuksessa leipomo ja pullapuoti. Viereen rakennettiin myöhemmin matalampi mökki, sauna sekä Ompeliantalo. Aiempi saunarakennus on ollut puinen ja nykyinen saunarakennus päätettiin rakentaa tiilisenä julkisten saunarakennusten rakennusmääräysten muututtua.
Nykyisin saunakortteli on Tampereen kaupungin omistuksessa. Saunan kunnosta ja toiminnasta on vastannut vuodesta 1989 lähtien Pispalan saunayhdistys ry. Yhdistystoiminnan avulla Rajaportin sauna on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva julkinen sauna.
Toimeksianto.
Ryhmämme sai syksyllä 2013 toimeksiannon Pispalan saunayhdistys ry:ltä suorittaa vuotuinen Rajaportin saunan sauna sekä pesutilojen pintakunnostus. Tarkoituksena oli suorittaa saunan miesten ja naisten puolien pintojen pesu, kalkkimaalaus sekä tarvittavat rappauskorjaukset tarvittaessa kiukaaseen sekä seiniin. Perusteellisempaa pintojen rappauskorjausta ei tämän korjauksen yhteydessä haluttu suorittaa vaikka osin seinäpinnat sekä kiuas sitä vaatisivatkin eli päätettiin tehdä vain välttämättömät korjaustoimenpiteet.
Sovittiin että työ suoritettaisiin kolmessa päivässä, joista ensimmäisenä suoritettaisiin tilojen suojaus, pesu, kalkkiveden valmistusseuraavaa päivää varten ja osa mahdollisista rappauskorjauksista. Pintojen kalkkivesi pohjustus sekä ensimmäinen maalauskerros suoritettaisiin toisena päivänä ja rappauskorjaukset kiukaaseen sekä seiniin tarvittaessa. Kolmantena päivänä kaksi kerrosta kalkkimaalausta, rappauskorjausten viimeistely sekä tiljen siivous.
Valmistelevat toimenpiteet
Ennen itse korjaustyön aloitamista oli tilat ja työntekijät suojattava kalkin syövyttävältä ominaisuudelta. Saunan molemmat pukuhuoneet suojattiin työn ajaksi tiloissa liikkumisen helpottamiseksi. Saunan puolelta lauteet siirrettiin saunayhdistyksen toimesta korjattaviksi sekä kaikki kiinteät puuosat kuten kaiteet, ikkunat ja ovet sekä karmit suojattiin muovilla.
Työntekijöiden suojaus oli hoidettu yhdistyksen sekä koulun puolesta siten että kaikille oli hankittu vedenkestävä suojavarustus joka sisälsi vedenkestävän takin, housut ja hanskat. Kaikille työhön osallistujille oli myös hankittu suojalasit ja jokainen suojautui myös vedenkestävin kengin. Työntekijät suojautuivat mahdollisuuksien mukaan siten ettei paljasta ihoa päässyt missään työvaiheessa kosketuksiin kalkin kanssa.
Ennen töiden aloittamista tilat kartoitettiin ja silmämääräisesti tarkistettiin suurimmat mahdolluset vauriot. Ryhmän suuruudesta johtuen työntekijät jakautuivat kahteen ryhmään miesten ja naisten puolelle saunaa suorittamaan itse työn.
Pintojen pesu ja kalkkivesi
Saunan seinäpinnat olivat edellisvuona suoritetun maalauskorjauksen jälkeen nokeentuneet ja lauteiden ympäristö sekä alemman tason pesutilat olivat käytössä likaantuneet. Koko saunan molemmat puolet pestiin painepesurilla kauttaaltaan mahdollisimman tarkasti ja kiuas harjattiin teräsharjalla, kuitenkin välttäen aiheuttamasta lisää korjattavaa. Seinistä sekä kiukaasta irrotettiin niin sanotut kovot eli selkeästi rappauksesta irtoavat maali- ja rappauskerrokset. Työtä tehtäessä pyrittiin kovoistakin jättämään paikoilleen ne jotka eivät selkeästi olleet irtoamassa. Kiukaan osalta tutkittiin tarvittaisiinko sementtikorjausta vai riittiäisikö kalkkirappaus korjausmenetelmäksi.
Ennen maalausta oli pinnat pohjustettava kalkkivedellä kalkkimaalin parhaimman mahdollisen tarttuvuuden varmistamiseksi. Kalkkivesi valmistettiin niinsanotusti imeltymään seuraavaa päivää varten noin 50 litran sammioon johon sekoitettiin vettä sekä hautakalkkia, eli märkäsamutettua kalkkitahnaa. Seoksen annettiin seistä seuraavaan aamuun jolloin kalkkivedestä osa käytettiin seinien pohjustamiseen ja osa kalkkimaalin valmistukseen. Kalkkimaalia sekä kalkkivettä valmistettiin päivien mittaan tarpeen mukaan, kuitenkin varmistaen ettei yhtä kalkkitahna-annosta käytetty kahdeksaa kertaa useammin.
Toisen päivän aamusta suoritettiin pohjustava kalkkiveden levitys kaikille pinnoille ja sen imeydyttä/kuivuttua voitiin jatkaa tarvitaviin rappauskorjuksiin sekä itse kalkkimaalaukseen.
Naisten puolen löyöyparvi ennen ja jälkeen
Tilojen pesu ja kalkkiveden levitys
Rappauskorjaus
Pintojen perusteellisen pesun jälkeen suoritettiin rappauskorjausta vaativien pintojen kartoitus. Pesun yhteydessä seinä- ja kattopinnoista ei ilmentynyt rappauskorjausta vaativia suurempia vaurioita, jolloin päätettiin keskittyä kiukaassa esiin tulleiden puutteiden korjaamiseen. Korjattavaa löytyi sekä miesten että naisten puolelta, joista osa vaati myös osittaista sementtipitoisen rappauslaastin käyttöä. Pienemmät halkeamat korjattiin kalkkilaastilla. Sekä sementtipitoinen rappauslaasti että kalkkilaasti valmistettiin paikan päällä. Kalkkilaasti valmistettiin käyttäen märkäsammutettua kalkkitahnaa, hiekkaa sekä kalkkivettä siten että silmämääräisesti todettiin seoksen olevan sopivaa. Tämä tarkistettiin siten, että käännettiin testinä laastikauha kyljelleen ja katsoottin irtosiko laasti jättäen kauhan siistiksi ja tekemällä laastikauhalla railo astiassa olevaan laastiin ja katsottiin umpeutuiko railo vai jöikö siitä pysyvä.
Ennen rappauslaastilla korjausta halkeamat putsattiin mahdollisimman hyvin mutta pyrkien välttämään liian suuren korjaustarpeen aiheuttamista. Korjausten nopean aikataulun vuoksi perusteellisempia korjauksia pyrittiin välttämään laastien hitaan kuivumisen sekä nopean maalaustarpeen vuoksi. Sementtikorjaukset tehtiin ensimmäisenä päivänä, kalkkilaastikorjausket toisena ja kolmantena päivänä työ viimeisteltiin.
Naisten puolen kiuas ennen ja jälkeen
rappauskorjausvaiheita
Kalkkiveden ja -maalin valmistus
Kalkkimaalaus
Kalkkimaali valmistettiin paikan päällä aina edellisenä päivänä valmistettua kalkkivettä hyödyntäen. Maali sekoitettiin isossa saavissa käyttäen hyväksi kalkkiveden valmistuksessa käytettyä kalkkitahnaa eli hautakalkkia. Maalin vahvuus tarkistettiin perinteisellä kynsitekniikalla, eli kun puhtaan kynnen tyven vaalea puolikuu ei enää erotu on maali tarpeeksi vahvaa.
Kun kalkkiveden levityksen jälkeen seinät olivat kuivuneet oli mahdollista aloittaa itse maalaus. Työ aloitettiin toisen päivän puolenvälin tuntumassa ja suoritettiin toisen päivän aikana yhden kerran. Isossa saavissa oleva maali sekoitettiin hyvin jaettiin astioihin ja maalaus suoritettiin kahdessa ryhmässä. Itse maalaus suoritettiin tehtävään sopivilla isoilla pensseleillä pyörinvin liikkein mahdollisimman tasaisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Kolmantena päivänä levitettiin kaksi maalikerrosta. Ensimmäinen maalikerros oli ehtinyt yön aikana kuivua ja vaalentua siinämäärin, että kyettiin näkemään minne maalia ei ollut levittynyt kunnolla ja nämä kohdat voitiin vielä paikata. Päivän päätteeksi suoritettiin tilojen maalaamattomien pintojen perusteellinen pesu sekä siivous. Käytetyt suojavälineet sekä työkalut pestiin perusteellisesti mahdollista uusiokäyttöä varten.
Yhteenveto
Kolmen päivän aikataululla suoritettu saunatilojen kunnostus oli aikataulullisesti nopea ja perusteellisempiin kunnostustöihin ei ollut aikaa vaikka tarvetta selkeästi olisi ollut. Asia esitettiin saunayhdistykselle tulvien korjaussuunnitelmien pohjaksi. Työntekijöinä käytettyjen opiskelijoiden ryhmänkoon suuruudesta johtuen kaikilla ei ollut mahdollisuutta tutustua kaikkiin tehtyihin työtehtäviin mutta itse työt sujuivat hyvällä vauhdilla ja urakasta suoriuduttiin aikataulussa. Työnjaossa ja tehtäviensuorituksessa ryhmän koko aiheutti haasteita suhteessa työtilaan ja työtehtävienjaossa ja organisoinnissa ilmeni puutteita.
Henkilöiden sekä tilojen suojauksessa oli toimittu esimerkillisesti joten sekä henkilö- että omaisuusvahingoilta vältyttiin. Jälkitakastuksen yhteydessä todettiin työnjäljen olevan oppilasryhmällä teetetyksi työksi hyvää ja työn tilaaja ilmaisi olevansa työnlaatuun tyytyväinen.
Omana huomiona toteasisin että itse en ollut perehtynyt tarpeeksi työmaahan, jonka huomasin paikan päällä ollessamme. Eri työvaiheet oli selitetty hyvin teoriassa mutta käytännössä en päässyt kaikkia työvaiheita kokeilemaan joka jäi harmittamaan. Eniten olin odottanut rappauskorjausta jota onnekseni pääsin kokeilemaan mutta esimerkiksi sementtipitoisen korjauslaastin valmistukseen en päässyt osallistumaan suorittaessani muita työtehtäviä. Kalkkilaastin valmistusta pääsin kokeilemaan ja itse kalkkirappausta, jonka koin todella hyödylliseksi mutta ryhmän koosta johtuen en ehtinyt kunnolla perehtymään työn tekemiseen. Jälkikäteen tiedon löytäminen perinteisistä korjausmenetelmistä osoittautui haastelliseksi ja omaksi virheekseni voi laskea etten oppitunnilla ollut kirjoittanut ylös eri laastien taikka maalien valmistussuhteita, koska työmaalla töitä tehdessä osa opetuksesta meni itselläni ohi jolloin teorian kertaaminen jäi itseltäni väliin. Käytännössä Rajaportin sauna työmaana oli todella opettavainen ja koen saaneeni paljon käytännön tietoa ja kokemusta kalkkimaalauksesta varsinkin märkätiloihin liittyviä kohteita silmälläpitäen.
Saara Maa 